perjantai 22. syyskuuta 2017

Tupakeittiö. Tai paremminkin olokeittiö!

Sellainen löytyy meiltä. Tupakeittiö, mutta nykynimityksenä tuo olokeittiö kai paremmin tätä meidän tilaamme kuvastaa.Tilaa, jossa kokataan, syödään, katsellaan netflixiä, surffataan netissä, piirrellään, ja jopa nukutaan! Meidän mini-ihmeemme on todellinen tehoneliö.
Mustavalkoisuus on vallannut mökin emännän sydämen selkeydellään.

Viimeisimpänä muokkauksena jenkkijääkaappi asettui kahden toiminnon väliin "tilanjakajaksi".

 
Olokeittiön vasempaan takakulmaan jää kiva, oma tila nettipelituokioon, sekä piirustushetkiin. Kaikki tarvittava löytyy käden ulottuvilta.


Keittiökulmauksessakin häärätessä on koko elämä lapsineen aivan kuiskauksen päässä. Meillä elellään mukavasti ripirinnan.

Tehoneliöissä asuessamme on tullut huomattua, että olemme usein kaikki lähellä toisiamme, vaikka tilaa väistääkin löytyisi. Ehkä meistä on tullut vain niin tiivis poppoo ajan saatossa. Ehdottomasti kotoisimmaksi, ja rakkaimmaksi asumismuodoksi on tämä "mökkielämämme" osoittautunut.

Lämpöistä syksyä kaikille toivotellen. 










 









sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Porakaivoa ja putiikkia.

Monta viikkoa siinä meni, mutta vihdoin uusi porakaivomme on valmis, ja ruosteisen veden saa unohtaa. Kaiken lisäksi kaivon tuotto on jopa yli 10000litraa vuorokaudessa, joten enää ei tarvitse pihistellä vedestä! Jihuuuu!
Pyykkikone on laulanut, ja pitkistä, lämpimistä suihkuista on tullut taas tapa. lapset ilakoivat uima-altaassa suihkussa tämän tuosta, sekä myöskin vesilinnuilla on omansa tarhassaan. Nyt täällä osataan nauttia vedestä, eikä pesulaankaan tarvitse liinavaatteita roudata. Joskin olihan ne ihana aina saada mankeloituna kotiin. Sitä jään kaipaamaan, kun itsellä ei moiseen aika riitä. Tuuli saa lakanapyykin tuivertaa kuivaksi, sekä suoraksi.

Kaivoprojektin loppua odotellessa, saimme huhtikuun kulumaan hyvin myös koristekransseja tekemällä. Aarteita löytyi sekä tukuista, että kirppikseltä, joten joukkoon mahtuu monen monta uniikkia kranssia. Niiden tekeminen on terapeuttista puuhaa, ja tänään oli se päivä, kun kranssit vihdoin putiikille pääsivät huomista, sekä toukokuuta odottamaan. Seurakseen kiikutimme wanhan ikkunan pokan, sekä oven pätkän. Esille laitosta tuli mielestämme herttainen. Ainakin mies oli erittäin tyytyväinen kulmaukseensa.

Loppuillan taidan hinkuttaa ruosteen värjäämiä kylppärin laattoja puhtaaksi!







torstai 13. huhtikuuta 2017

Pääsiäiskolmikko!

Kyllä alkaa näin kevään myötä olla tämän blogini aihealueet enemmänkin lähempänä maalaista lifestyleä, kuin sisustamista, mutta niin siinä aina keväällä tuppaa käymäänkin.

No mutta, meidän kameruninvuohikuttumme Marike päätti ilahduttaa meitä kolmella suloisella kilillä sillä välin, kun olimme asioilla kaupungilla asti. Tuntuu olevan jo enemmän perinne, kuin sattumaa, että eläinten perheenlisäys osuu johinkin juhlapyhiin; joulu, vappu, pääsiäinen... Ja nyt vielä jop apari päivää ennen tämän muorin syntymäpäivääkin, joten ihanista ihanimman lahjan kyllä sain!

Kilikolmikossa on kaksi tyttöä, sekä yksi pukki. Tytöt saivat nimet Dasha ja Ilia, pojasta tuli Igor. Emänsä on nimeltään Marike, ja isä Lord. Nämä tällaiset todelliset kääpiövuohet (kameruninvuohi) ovat Suomessa melko harvinaisia, taitaapa tällä hetkellä olla puhdasrotuisia vain kahdeksan kappaletta. Kauniita, siroja ja erityisen kiltttejä, sekä seurallisia ovat. Aivan mahtavia lemmikkivuohina!


Kuttu vaikuttaa selvästi tyytyväiseltä pienokaisiinsa.


Emännän suosikkivauva Dasha, kuin bambi.


Porukan isoin, pukkipoika Igor.


Tytöntyllerö Ilia.


maanantai 10. huhtikuuta 2017

Kettu Repolainen, seuranaan PÖÖ!

Menneennä viikonloppuna tuli istuttua taas jokunen tunti koneella. Paininjalan alta valmistui mukava kasa pellavia, sekä plyyshin pehmeydestä ja värikkyydestä innostuneena pikku öttiäisiä. Tällä kertaa intouduin synnyttämään veikeitä kettu Repolaisia, sekä PÖÖ-kummajaisia. PÖÖ on tähän asti ollut vaaleansinivalkoraitainen, mutta nyt se kalpeni kauhusta kokonaan valkoiseksi. Kettu Repolainen sai entisen oranssin taustansa tilalle pirteätä punaoranssiraitaa.

Molemmat löytyvät jo putiikin hyllyltä vanhassa Porvoossa. Siellä ne tiirailevat ohikulkijoita, ja joskus se vetoava katse auttaa, ja uusi oma koti löytyy.









perjantai 31. maaliskuuta 2017

Pääsiäinenkin jo hiipii...

Käsityöläisten putiikissa vanhassa Porvoossa huomaa jo hyvin, että eipä ole enää pitkä aika pääsiäiseen. Sen verran on iloisia noitia, kirjavia munia, veikeitä kanoja ja muuta kevään juhlaan liittyvää totetta jo saapunut käsityöläisten pajoista.
Meilläkin täällä Katinkodossa hurisee haudontakone kovaa kyytiä, ja toiveissa olisi ihka oikeita pääsiäistipuja, joista onkin muodostunut jo melkein perinne. Lujaa viipeltävät ja piipittävät tipunpallerot ovat suloista seurattavaa. Onneksi tipukuumeeseen saa hautomakoneella helpotusta, jos ei satu kukaan kanaemoista sopivasti hautomakuumeiseksi.

Kohta on aika kaivaa omatkin pääsiäsikoristeet esille. Pikkuneiti innostui pari päivää sitten jo koristelemaan muutaman pajunkissaoksankin varoiksi. Kirjavia sulkia, koristetipuja ja nauhaa, niistä on meillä aina pääsiäisoksat tehty.

Tässä käsityöläisten ihanuuksia:

Gunnels`n upeat, huovutetut koristemunat.

Gunnels`n värikkäät noita-akat katteineen ja kanoineen.

LÖK-keramikin herkät munankuoret.


Villa Yllen tuotteet ovat humoristisia ja tuovat hymyn huulille.


Vitilehdon huovutetut ketut nekin sopivat kevään tunnelmaan.




sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kransseja ja muuta somaa.

Vielä on reilu kuukausi aikaa, kunnes mieheni koristekranssit pääsevät putiikin hyllylle. Havukransseja ulko-oviin hän on tehnyt jo useita vuosia, mutta nyt laajenee touhu myös koristeisiin sisälle.
Senällämme killuu jo jokusia koekappaleita, ja alkuviikosta taitaa saapua lasti tukusta, ja kranssit valtaavat kotimme. Itse autan somistamisessa, sekä muiden oheistuotteiden valmistuksessa. Kyllä on taas positiivista, sekä innostavaa näpertelyä yhdessä tiedossa.
Sellaisia meillä ollaan, ensin hoidellaan eläimiä ripirinnan, ja sen jälkeen siirrytään juurikin vaikka sujuvasti käsitöiden pariin. Meillä ollaan molemmat toistemme innostajia. Päivämme ovat niin vaihtelua täynnä, että ei ehdi mihinkään työhön kyllä puutua! Ja mikäpä siinä tehdessä, kun ajatukset jakaa täysin samalla tavalla tuumaileva, sekä hössöttävä puoliso.





Sidontaa, maalausta, somistamista...




torstai 23. maaliskuuta 2017

Iloisia värejä lasten kevääseen!


Skip Hop! Heidän veikeät tuotteensa ovat tulleet itselle tutuiksi juomapullojen, pyjamien, sekä reppujen muodossa. Varsinkin sini-puna-valkoinen pöllö on ollut oma ehdoton suosikkini, josta tyttömmekin on tykännyt. Bongasin kaupan hyllyltä aivan ihanan uuden nököhammasrepun, joka varmasti on monen pikkuisen unelmareppu kerhomatkalle. Meillä ollaan valitettavasti pikku hiljaa kasvettu jo ohi tästä iästä, mutta tuttujen taaperoita onneksi riittää. Omat Skip Hoppimme taitavat jäädä osittain säilytettäviksi somisteiksi, mutta osa saa löytää kirpparin kautta uudet pikku omistajansa.





Jälleen kerran yllätyin positiivisesti myös noista Villervallan vaatteiden kuoseista, kun kevään uutuuksia tiirailin! Kerta toisensa jälkeen ne yllättävät iloisuudellaan, sekä leikkisyydellään. Ne ovat omia suosikkejani paristakin eri syystä; iloiset värit sopivat hyvinkin kirjavina kokonaisuuksina yhteen, erilaiset värit eivät riitele keskenään, vaattet tuovat hymyn myös käyttäjänsä huulille, ja ennen kaikkea ne ovat laadukkaita ja kestäviä! Pesusta toiseen värit ja muoto pitävät.


Raitsikat, raidat, autot ja koirat riemastuttavat!




Skidin ikkunalla heiluu kauniita papukaijojakin!