Eläinrakkaita, maalaiselämää.

Me olemme mieheni kanssa sellaisia molemmat. Pienestä asti, ja vanhetessa vain rakkaus syvenee. Olemme saaneet hommattua mukavat puitteet ympärillemme olla ja elää arkea eläinystävien ympäröiminä. Siitä koitan muistaa olla kiitollinen joka päivä, sillä olisihan se pienenä tyttönä ollut itselleni unelmaelämää.
Koitamme opettaa myös lapsillemme mahdollisimman paljon eläimistä, sekä niiden lajinmukaisesta hoidosta. Enemmän ja vähemmän on jälkikasvu mukana eläinarjen iloissa ja suruissa. Ymmärretään mistä onnellinen liha tulee, ja kuinka kiva on syödäkään niitä oikeasti iloisen kanan munia. Siinä sitä on jo tärkeätä oppia kerrakseen.
Matkan varrella on ollut paljon erilaisia eläinystäviä. Tällä hetkellä katraasta löytyy iso liuta erilaisia lintuja, vuohia, lampaita, hevonen ja poneja, minisikoja, jyrsijöitä, kilpikonna ja kolme mahtavaa koiraa. Laitan tähän perään kuvia matkan varrelta.

Andy McCoy-kukko rouvineen iltaorrella.

Välillä meille kuoriutuu myös suloisia tipuja.

Kyyhkyjä lakassaan.

pup pup pu pup :)

Nokoset ystävän kainalossa.

Emännän oma Jokke-poni.

Kilit ovat aina veikeitä kavereita!

Lasten oma miniponi, Womba Beanie.

Näillä eväillä kasvaa taatusti!

Riikinkukkojen upeus jaksaa hämmästyttää joka vuosi, kun uudet laahukset keväällä levitetään täyteen loistoonsa.

Onnellisten kanojen ja kukkojen elämää.

Sopu sijaa antaa.

Meillä tarvitaan sekä paimenkoiria, että laumanvartijoita.

Hermione-neiti.

Lumivalkeat kutut Violetta ja Aurora.

Rölli-pukki.

Hassu kanarotu, pumpulin pehmeä silkkikana.